Pedagoginen kerta (POM1YKU)

Tällä kertaa olisi luvassa enemmän pohdintaa, sillä tällä demollakin pohdimme suuren osan ajasta. Loppu tunnista myös suunnittelimme omanlaisemme kuvaamataidon työn ja yksi niistä toteutettiinkin käytännössä.

 Puhuimme demolla paljon luovasta itseilmaisusta. Puhuimme esimerkiksi siitä, onko sopivaa antaa oppilaan piirtää aseita kuvataiteen työhönsä. Tästä syntyi paljon keskustelua ja hyviä pointteja. Itse en henkilökohtaisesti tiedä, mitä mieltä asiasta olisin. Toisaalta, miksi kieltää lasta piirtämästä aseellisia ihmisiä, jos hän innostuu siitä? Pitäisikö lapsi pakottaa tekemään työ sellaisesta aiheesta, joka ei välttämättä häntä kiinnosta? En usko, että aseiden piirtäminen on niin vakava asia. Toki jos oppilas ei tee töihinsä yhtään mitään muuta kuin aseita, voisi häntä kyllä kehottaa tekemään jotain muutakin. En silti usko, että aseiden piirtämisestä pitäisi välttämättä aina huolestua.

Toinen hyvä keskustelun aihe oli se, että pitäisikö oppilaiden omille ideoille antaa enemmän tilaa kuvataide tunnilla. Mielestäni pitäisi ehdottomasti. Jos oppilaat saisivat kehitellä joskus itse jonkin työn, nostaisi se varmaan myös motivaatiota. Olen miettinyt myös sitä, miksi kaikkien kuvaamataidon tunnilla tehtyjen töiden pitäisi olla samanlaisia ja samasta aiheesta. Puhuimme aiheesta itse asiassa myös eräällä alakoululla erään opettajan kanssa. Hänen näkemyksensä oli, että kuvataiteen tunneilla olisi hyvä olla erilaisia pisteitä, joista oppilas saisi valita mieleisensä. Tämä opettaja kuitenkin sanoi myös, että tällainen toiminta vaatisi ehkä myös muita kollegoja apuun. Mielestäni tällainen toiminta voisi olla hyvin hedelmällistä, sillä oppilas voisi valita juuri sen mieleisimmän työn ja motivaatio työtä kohtaan kasvaisi. Vierastan myös ehkä hieman näkemystä, jossa oppilaiden täytyy tehdä juuri samanlainen työ opettajan tekemästä mallista. Tällöin oppilaan oma mielikuvitus ei kasva ja hän vain ottaa mallia opettajan tekemästä työstä. Ehdottomasti oppilailla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään kuvataiteen tunneilla.

Puhuimme myös esimerkiksi visuaalisesta kulttuurista ja siitä, mitä taide opettaa ja, miltä maailma näyttäisi ilman taidetta. Aina ei tulekaan ajatelleeksi, kuinka paljon taidetta on joka puolella. Maailma olisi varmasti paljon karumpi paikka ilman minkäänlaista taidetta. Taiteen avulla voidaan myös ottaa kantaa moniin asioihin, esimerkiksi poliittisiin päätöksiin. 

Yhdeksi puheenaiheeksi nousi myös se, täytyykö kuvaamataidon opettajan olla lahjakas kuvataiteellisesti. Mielestäni kuvaamataidon opettajan ei tarvitse itse olla niinkään erikoisen lahjakas, vaikka taiteellisuus on aina plussaa. Toki kuvataiteen opettajan täytyy silti osata kaikki perusasiat kuvataiteeseen liittyen, että hän pystyy opettamaan sitä. Koen silti, että tärkeintä on opettajan asenne kuvataidetta kohtaan ja se, miten kuvataiteen opettaja kannustaa oppilaitaan.

Demon lopussa saimme vielä ryhmittäin puoli tuntia aikaa suunnitella kuvataiteen tehtävän. Näistä tehtävistä valittaisiin sitten yksi, joka toteutetaan ryhmämme kanssa. Opettaja kehotti meitä kehittelemään jotain erilaista ja erikoista. Noh siinä hetken ryhmän kanssa mietittyämme saimme idean, että aletaan vääntää rautalangasta maisemaa ja lisätään siihen väriä vahaväreillä. Ideamme oli ainakin erikoinen ja hauska. Yllätykseksemme tämä meidän työ äänestettiinkin toteutettavaksi. 

Olen kyllä ihan tyytyväinen tähän työhön. Parasta ja hauskinta kuitenkin tässä työssä oli sen toteuttaminen yhteistyössä kollegoiden kanssa.