Kuvankäsittelyä (POM1YKU)

Tämän kuvaamataidon demon aiheena oli, niin kuin postauksen otsikosta voikin jo arvata, kuvankäsittely. Saimme käsiimme iPadit, joihin oli ladattu sovellus nimeltään Paint Studio. Tämä sovellus oli minulle uusi, joten oli hauska nähdä millainen tämä kyseinen sovellus olisikaan. Ensimmäisenä saimme hieman tutustua sovellukseen ja testailla, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tämän jälkeen otimme kuvan ja muokkasimme sen päälle erilaisia muokkauksia. Valitsin kuvauskohteekseni pöydällä olevan Pepsi Max – pullon. Tiedän, todella mielikuvituksellista. Toisaalta, muokkaaminen olikin yllättävän hauskaa, vaikka kuvani ei ollutkaan erikoinen.

Aloitin sillä, että muokkasin kuvani mustavalkoiseksi ja tämän jälkeen aloin lisäämään siihen värejä.

Tämän jälkeen sain sellaisen vision, että lisään kuvan Pepsi Max -pulloon veden sijasta ”Pepsiä”. Käytin siinä apunani spray -työkalua ja mustaa väriä.

 Yllätyin, kuinka hauskaa tämä työskentely olikaan. Voisin kuvitella, että tällainen työskentely olisi mieluista myös esimerkiksi alakoulussa. Olen ennen ollut vahvasti sitä mieltä, että koulussa kuvaamataidon pitäisi olla sellaista, jossa tehdään konkreettisesti käsin jotain taiteellista, ilman teknisiä työkaluja. Nyt, kun olen pohtinut asiaa tarkemmin, olen kyllä sitä mieltä, että kuvaamataidossa voisikin olla enemmän mukana teknologiaa. En nyt tietenkään tarkoita, että kaikkien kuvaamataidon oppituntien pitäisi teknologisoitua, mutta kuvaamataidon oppitunteihin saisi mukavaa vaihtelua lisäämällä siihen esimerkiksi valokuvausta, kuvanmuokkausta, videokuvausta tai animaation tekemistä. Muistaakseni meillä ei ollut koskaan valokuvausta eikä kuvanmuokkausta alakoulussa. Valokuvaus tuli maisemiin vasta yläkoulun valinnaisilla kursseilla. Juuri tällainen työskentely, mitä teimme tämän kuvaamataidon demon alussa, voisi soveltua todella hyvin alakouluunkin. Otetulla kuvalla ei niinkään ole väliä, vaan sillä, mitä kaikkea voi keksiä kuvan muokattavaksi. Tämä juurikin kasvattaisi mielikuvitusta ja oppilaslähtöisyyttä.

Pohdin myös videokuvaamisen soveltuvuutta alakouluun. Meillä kuvattiin alakoulussa omia elokuvia, joihin suunnittelimme kaiken itse. Projekti oli melko iso, sillä kirjoitimme juonen tarinamuotoon ensin paperille ja tämän jälkeen kuvasimme ja vielä muokkasimmekin elokuvat. Kyllä sitä lapsenakin osasi melko hyvin tehdä elokuvia ja muokata niitä. Tämä elokuvan tekeminen on kyllä yksi parhaista muistoista alakoulusta. Minulla on nämä elokuvat vieläkin tallessa ja niille osaa kyllä nauraa vielä näin jälkeenpäinkin. Haluan kyllä ehdottomasti tulevana opettajana pitää tällaisen elokuva projektin. 

Animaation tekeminen voisi olla myös mielekäs tapa toteuttaa kuvataidetta. Seuraava postaukseni itse asiassa käsitteleekin animaation tekemistä, joten voisin siinä kertoa enemmän kokemuksistani ja mietteistäni sen soveltuvuudesta koulumaailmaan. Olen silti edelleenkin sitä mieltä, että kuvaamataidossa täytyy olla paljon itse käsintehtyjä maalauksia, piirustuksia ja niin edelleen.

Näiden mietteiden jälkeen on hyvä siirtyä taas itse kuvaamataidon demoon. Seuraavaksi saimme ohjeeksemme suunnitella parin kanssa tehtävän, jonka voisi toteuttaa kuvanmuokkausohjelmalla. Ainoa vaatimus taisi olla, että siinä täytyi olla kuutta erilaista väriä. Saimme kollegani kanssa idean, että työssä pitäisi käyttää pelkästään tai suurimmilta osin geometrisiä kuvioita. Tämä työskentely oli melko hauskaa ja itse työstäkin tuli melko huvittava. 

 Sekin olisi hienoa, jos koulussa oppilailla olisi enemmän mahdollisuuksia tuoda omia ideoitaan julki. Tämänkaltaisia juttuja voisi suunnitella myös koulumaailmassa. Oppilaille voitaisiin antaa vapaankäden suunnitella esimerkiksi kuvaamataidon tunti ja niitä voitaisiin toteuttaa käytännössäkin. Tämä voisi lisätä oppilaiden motivaatiotakin työn tekoon.