Kohopaino (POM1YKU)

 Viimeisellä kuvataiteen demolla käsittelimme kohopainoa, joka liittyy aika hyvin muihinkin painatusjuttuihin, joita olemme tehneet kurssin aikana (esimerkiksi syväpaino ja sabluunapaino). Kohopainossa ideana on, että laattaan uurretut kohdat jäävät ilman väriä painatusvaiheessa (toisinkuin syväpainossa, jossa uurretut kohdat jäävät näkyviin). 

Ensimmäisenä lähdin pohtimaan, minkälaisen kuvion haluan tehdä työhöni. Päädyinkin tällä kertaa yksinkertaiseen kuvioon ja tein sen hetken mielijohteesta. Laatta oli hyvin pehmeä, joten työstäminen onnistui hyvin lyijykynällä.

Tämän jälkeen lähdettiin sekoittelemaan värejä ja painattamaan. Värit sekoitettiin lasilaatalle ja telan avulla väri levitettiin töihin. Meitä kannustettiin kokeilemaan erilaisia värejä, joten päätin testailla erilaisia vihreän ja sinisen sävyjä. Innostuin myös testaamaan jonkinlaista liukuvärjäystä ja sainkin aikaan revontulimaisen tunnelman (huomattavissa ylimmän rivin oikeanpuoleisessa työssä).

Tykkäsin tämän työn työstämisestä todella paljon. Kuvionkaan ei tarvinnut olla mitenkään monimutkainen, jotta saataisiin hienoa jälkeä aikaiseksi. Etenkin värien sekoitteleminen oli mielekästä puuhaa ainakin minulle. Tällaista työtä olisi myös helppo toteuttaa alakoulussakin. Toisinkuin syväpainossa, tässä kohopainossa ei tarvinnut ajaa työtä prässin läpi vaan pelkkä käsillä painaminen riitti. Näin ollen työ olisi ehkä hieman helpompi toteuttaa käytännössä. Pehmeää laattaa oli myös helppo käsitellä esimerkiksi kynällä ja näin ollen työstämiseen ei tarvittaisi teräviä piikkejä tai kirurgin veistä. Tämä työskentely olisi siis myös turvallista alakoulun pienimmilläkin luokilla. 

Pedagoginen kerta (POM1YKU)

Tällä kertaa olisi luvassa enemmän pohdintaa, sillä tällä demollakin pohdimme suuren osan ajasta. Loppu tunnista myös suunnittelimme omanlaisemme kuvaamataidon työn ja yksi niistä toteutettiinkin käytännössä.

 Puhuimme demolla paljon luovasta itseilmaisusta. Puhuimme esimerkiksi siitä, onko sopivaa antaa oppilaan piirtää aseita kuvataiteen työhönsä. Tästä syntyi paljon keskustelua ja hyviä pointteja. Itse en henkilökohtaisesti tiedä, mitä mieltä asiasta olisin. Toisaalta, miksi kieltää lasta piirtämästä aseellisia ihmisiä, jos hän innostuu siitä? Pitäisikö lapsi pakottaa tekemään työ sellaisesta aiheesta, joka ei välttämättä häntä kiinnosta? En usko, että aseiden piirtäminen on niin vakava asia. Toki jos oppilas ei tee töihinsä yhtään mitään muuta kuin aseita, voisi häntä kyllä kehottaa tekemään jotain muutakin. En silti usko, että aseiden piirtämisestä pitäisi välttämättä aina huolestua.

Toinen hyvä keskustelun aihe oli se, että pitäisikö oppilaiden omille ideoille antaa enemmän tilaa kuvataide tunnilla. Mielestäni pitäisi ehdottomasti. Jos oppilaat saisivat kehitellä joskus itse jonkin työn, nostaisi se varmaan myös motivaatiota. Olen miettinyt myös sitä, miksi kaikkien kuvaamataidon tunnilla tehtyjen töiden pitäisi olla samanlaisia ja samasta aiheesta. Puhuimme aiheesta itse asiassa myös eräällä alakoululla erään opettajan kanssa. Hänen näkemyksensä oli, että kuvataiteen tunneilla olisi hyvä olla erilaisia pisteitä, joista oppilas saisi valita mieleisensä. Tämä opettaja kuitenkin sanoi myös, että tällainen toiminta vaatisi ehkä myös muita kollegoja apuun. Mielestäni tällainen toiminta voisi olla hyvin hedelmällistä, sillä oppilas voisi valita juuri sen mieleisimmän työn ja motivaatio työtä kohtaan kasvaisi. Vierastan myös ehkä hieman näkemystä, jossa oppilaiden täytyy tehdä juuri samanlainen työ opettajan tekemästä mallista. Tällöin oppilaan oma mielikuvitus ei kasva ja hän vain ottaa mallia opettajan tekemästä työstä. Ehdottomasti oppilailla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään kuvataiteen tunneilla.

Puhuimme myös esimerkiksi visuaalisesta kulttuurista ja siitä, mitä taide opettaa ja, miltä maailma näyttäisi ilman taidetta. Aina ei tulekaan ajatelleeksi, kuinka paljon taidetta on joka puolella. Maailma olisi varmasti paljon karumpi paikka ilman minkäänlaista taidetta. Taiteen avulla voidaan myös ottaa kantaa moniin asioihin, esimerkiksi poliittisiin päätöksiin. 

Yhdeksi puheenaiheeksi nousi myös se, täytyykö kuvaamataidon opettajan olla lahjakas kuvataiteellisesti. Mielestäni kuvaamataidon opettajan ei tarvitse itse olla niinkään erikoisen lahjakas, vaikka taiteellisuus on aina plussaa. Toki kuvataiteen opettajan täytyy silti osata kaikki perusasiat kuvataiteeseen liittyen, että hän pystyy opettamaan sitä. Koen silti, että tärkeintä on opettajan asenne kuvataidetta kohtaan ja se, miten kuvataiteen opettaja kannustaa oppilaitaan.

Demon lopussa saimme vielä ryhmittäin puoli tuntia aikaa suunnitella kuvataiteen tehtävän. Näistä tehtävistä valittaisiin sitten yksi, joka toteutetaan ryhmämme kanssa. Opettaja kehotti meitä kehittelemään jotain erilaista ja erikoista. Noh siinä hetken ryhmän kanssa mietittyämme saimme idean, että aletaan vääntää rautalangasta maisemaa ja lisätään siihen väriä vahaväreillä. Ideamme oli ainakin erikoinen ja hauska. Yllätykseksemme tämä meidän työ äänestettiinkin toteutettavaksi. 

Olen kyllä ihan tyytyväinen tähän työhön. Parasta ja hauskinta kuitenkin tässä työssä oli sen toteuttaminen yhteistyössä kollegoiden kanssa.

Kuvataiteen oppimiskokemukset lapsuudesta tähän päivään (POM1YKU)

Kuvataide on ollut aina lähellä sydäntäni. Vanhempani ovat hyvin lahjakkaita taiteellisesti ja he ovat antaneet minullekin paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseäni kuvataiteen avulla. He ovat esimerkiksi ostaneet paljon materiaaleja, joten olen voinut kokeilla monenlaista taiteilua jo lapsenakin. Äitini harrastaa kaikenlaista kuvataidetta ja hän esimerkiksi myy omia maalauksiaan kotikaupungissani. Isäni taas on enemmänkin kynäruiskulla maalaava moottoripyöräilijä. Näin ollen minua on myös kannustettu kuvataiteeseen.

Muistan, että aivan pienenä tykkäsin hyvin paljon erilaisten kuvien värittämisestä (en itse osannut silloin vielä oikeastaan piirtää). Näin ollen äitini piirsi paljon värityskuvia ja ehdottomia suosikkejani olivat kyllä Pokemonit! Oli hauskaa kun ei tarvinnut ostaa värityskirjoja, vaan toivoimme veljeni kanssa äidiltä aina jotain piirustusta, jota pääsimme sitten värittämään. Ihana lapsuus.

Olen oikeastaan aina pitänyt kuvataiteesta myös koulussa. En kuitenkaan hirveän hyvin muista alakoulun ensimmäisten luokkien töitä, enkä sitä, miltä ne minusta tuntuivat. Silti ensimmäisellä luokalla tehdyt savilaatat ovat jääneet jostain kumman syystä minulle todella hyvin mieleen. Näistä savilaatoista minulla ei ole valitettavasti kuvamateriaalia, sillä ne laatat sijaitsevat vieläkin alakoulumme ruokasalissa. Kävin lukiota alakouluni vieressä, jolloin kävimme ruokailemassa tässä kyseisessä alakoulussa. Oli hauskaa nähdä, kuinka töitä säilytettiin koulun seinällä vieläkin, vaikka olemme lähteneet koulusta aikoja sitten. Onneksi löysin kuitenkin joitakin kuvataiteen töitä alakoulun ensimmäisiltä luokilta, joista voin laittaa kuviakin tänne. Tässä olisi pieni skaala 1.-4. luokan kuvataiteen töistäni. 

Töissä on huomattavissa hyvin luonnonläheisyys ja eläimellisyys. Muistan myös, että piirsin lapsena aina eläimiä tai luontoa, kun siihen oli mahdollisuus. Tuosta ruusupensas työstä minulla on sellainen muistikuva, että saimme mennä ulos etsimään jonkin kasvin, jota voisimme käyttää mallina piirustuksessa.

Tämä pointillismi työ herättää minussa vieläkin vahvoja tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Muistan, että koko luokkani vihasi tämän työn tekemistä, koska tämä oli niin pientä näpertämistä. Itse tykästyin työni lopputulokseen, en niinkään prosessiin. Toisaalta jälkeenpäin oli kivaa huomata, että iso työ kannatti.

5.-6. luokilta löysin kuitenkin paljon enemmän kuvataiteen töitä ja muistankin niistä ehkä hieman enemmän. Huomasin taas, että suurimmassa osassa töitäni on havaittavissa eläimiä. Olen varmaan lisäillyt eläimiä kaikkiin sellaisiin töihin, joissa se on mahdollista. Esimerkiksi eräässä kuvaamataidon työssä aiheena taisi olla valo ja varjo, sekä viivatekniikan hyödyntäminen. No näköjään sinnekin työhön on taas eksynyt poro (ensimmäinen työ vasemmalla).

Yllätyin siitä, kuinka nämä työt ovat hyvinkin samankaltaisia, kuin alemmilla luokilla. Esimerkiksi tuo kasvityö, jossa muistaakseni hyödynnettiin myös luonnon kasveja malleina.

Alakoulun ylemmillä luokilla innostuin maalaamisesta vapaa-ajallanikin. Maalailin paljon erilaisia tauluja, jotka yllättäenkin olivat yleensä luonnonläheisiä. Äitini maalaus harrastuksen ansiosta, meillä oli aina tyhjiä taulupohjia, joita sain käyttää maalaamiseen. Maalasimme myös usein äitini kanssa yhtä aikaa ja se oli ikään kuin meidän yhteinen harrastus. Tässä alla pari esimerkkiä. 

Yllätyin myös siitä, kuinka vähän löysin yläaste- ja lukioaikaisia koulutöitä. Havaitsin, että pointillismia on harjoitettu aika hyvin väliajoin, sillä yläaste ajoilta löysin taas uuden pointillismi työn. Työstä huomaa myös sen, että ajan myötä on kehittynyt tässä tekniikassa.

 Yläasteella teimme näköjään myös kohopainoa, nuken vaatteita ja kävin myös valinnaisen valokuvauskurssin. Valokuvauksesta kerron enemmän postaukseni lopussa.

Yksi parhaiten onnistuneista kuvataiteentöistä on tämä lukiossa tehty maisemamaalaus. Muistaakseni saimme etsiä jonkin taiteilijan tekemän maalauksen ja sitten meidän täytyi muokata siitä omanlaisemme versio. Olen erityisen tyytyväinen tuohon savuun taivaalla.

Sitten päästäänkin mun vapaa-ajan taiteiluihin. Maalaaminen, piirtäminen, valokuvaaminen ja kaikenlainen taiteen tuottaminen on ollut aina tärkeää minulle. Yläasteella tykästyin piirtämiseen ja maalaamiseen, erityisesti eläinhahmojen ja luonnon piirtämiseen ja maalaamiseen. Tässä joitakin esimerkkejä.

Piirsin ja maalasin oikeastaan enemmän vapaa-ajallani, kuin koulussa. Minulla oli kuvataiteen tunneilla ehkä paineita tehdä töistäni hienoja ja koinn työni jostain syystä aina huonommaksi kuin muiden oppilaiden työt. Tiedän, kuvataiteen töitä ei saisi vertailla toisten töihin, mutta niin se vain vähän meni ala- ja yläkoulussa. Vapaa-ajallani sain tehdä sellaisia töitä mitä halusin ja kukaan ei ollut arvostelemassa niitä (paitsi ehkä isäni :D). Kehitykseni kuvataiteellisesti on kyllä huomattavissa (esimerkiksi jos vertailee alakoulussa piirtämiäni luonto/eläin kuvia yläkoulu ja lukio aikaisiin kuviin). Ainoastaan ihmisen piirtämisessä en ole kehittynyt juurikaan. Toki en piirrä enää tikku-ukkoja (välillä toki niitäkin), vaan tiedän, miten ihminen piirretään oikeissa mittasuhteissa. 

Kuvataiteiluistani on huomattavissa vieläkin se, että luonto ja sen kuvaaminen on suosikki aiheitani. Tykkään myös kokeilla kaikkea erilaista ja jännittävää. Esimerkiksi tuossa ylhäällä on lukioaikoinani piirtämiä 3D piirustuksia. Huomasin netistä ohjeita tällaisten tekemiseen ja innoistuin yrtittämään.

Valokuvaaminen astui kuvioihin jo ala-asteella, jolloin sain testata vanhempieni vanhanajan järjestelmäkameraa. Valokuvaamisessa on aina ollut jotain kiinnostavaa ja näin ollein sainkin seitsemännellä luokalla ensimmäisen oman pokkarikameran ja siitä vuoden päästä ostin oman järjestelmäkameran. Nyt olen valokuvannut yhteensä kuusi vuotta ja aion kyllä jatkaa harrastustani. Valokuvaamisessa on myös se hyvä puoli, että pääsee näkemään paljon luontoa ja samalla pystyy tarkastelemaan luontoa erilaisista näkökulmista. Kameran kanssa liikkuessa tulee kiinnittäneeksi huomiota luonnon kauniisiin pieniinkin yksityiskohtiin.

Tällaisia oli mun kuvataiteen oppimiskokemukset lapsuudesta tähän päivään. Aiheena tästä oli mielenkiintoista kirjoittaa ja sen huomaa ehkä tän postauksen pituudesta.. :D 

Animaatio (POM10CC ja POM1YKU)

Tähän postaukseen minulla ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, mutta ehkä maailma ei siihen kaadu. Lähdimme työstämään animaatiota POM10CC – kurssilla. Animaatio liittyy hyvin kuvataiteeseen, joten jaan täällä blogissanikin kokemuksia animaation tekemisestä ja sen soveltuvuudesta koulumaailmaan. Animaatiotyöpajassa tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa puolen minuutin mittainen animaatio, hyödyntäen esimerkiksi legoja. Animaatiosta tehtiin esteettisesti kauniimpi suunnittelemalla alusta ja tausta hahmoille. Animaatiota oli hyvä lähteä työstämään kahdella erilaisella sovelluksella, Imotionilla ja Imoviella.

Ennen itse animaatioiden tekemistä, kävimme hieman läpi tärkeitä asioita, joita tulee ottaa huomioon animaatiota kuvattaessa. Animaatio kuvataan ottamalla todella monta peräkkäistä kuvaa, jossa kuvattavaa kohdetta liikutetaan. Hahmoa liikuttaessa tulee ottaa huomioon se, että liikkeiden tulee olla todella hitaita, jotta animaatiosta tulee onnistunut. Samoin täytyy muistaa, että kameran on tuettuna. Tämän avulla vältetään epätarkat ja tärähtäneet kuvat.

Opettajamme oli myös löytänyt www.cracked.com nettisivuilta hyviä esimerkkejä kuvaamisen tehokeinoista, joita voisimme mahdollisesti hyödyntää animaatiota kuvatessamme. Kirjoitin näistä tehokeinoista ylös mielestäni keskeisimpiä ja tässäpä niitä olisi.

-       Kuvakulman merkitys

·         Ylhäältäpäin kuvattaessa hahmo näyttää pieneltä ja heikolta

·         Alhaaltapäin kuvattaessa hahmo näyttää isolta, vahvalta ja sankarilliselta

·         Silmätasolta kuvattaessa hahmo näyttää yllättäenkin normaalilta

-       Zoomaus

-       Hidastus

-       Nopeutus

-       Kuvakoot (Yleiskuva, lähikuva tms.)

-       Äänitehosteet

-       Liikkeen suunta

·         Yleisesti niin sanotut hyvikset liikkuvat vasemmalta oikealle ja niin sanotut pahikset liikkuvat oikealta vasemmalle. Ajatellaan myös, että liike vasemmalta oikealle tarkoittaa seikkailuun lähtemistä.

-       Väri

·         Esimerkiksi seepianvärillä saadaan aikaiseksi vanhanaikainen tunnelma, esimerkiksi takaumia kuvattaessa.

Meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin, joissa aloimme suunnitella animaatiotamme. Haimme inspiraatiota legoista ja rakensimme itsellemme lavasteet ja valitsimme sopivat hahmot. Tämän jälkeen mietimme animaatiolle juonen ja samalla pohdimme haluammeko käyttää joitakin kuvaamisen tehokeinoja. Valitsimme ryhmäni kanssa aiheeksi merirosvotarinan ja käytimme tehokeinoina esimerkiksi äänitehosteita, musiikkia ja liikkeen suuntaa. Itse asiassa liikkeen suunta tuli animaatioomme oikein huomaamattamme. Esimerkiksi animaatiossamme pahat merirosvot lähtevät pois kuvasta liikkuen oikealta vasemmalle ja emme olleet suunnitelleet tätä tietoisesti. Varmaan liikkeen suunta tuli jostain alitajunnasta, kun on nähnyt paljon elokuvia, mainoksia ja kuvia, jossa noudatetaan samaa periaatetta liittyen liikkeen suuntaan.

Animaation työstäminen voisi soveltua alakouluun mainiosti. Uuden opetussuunnitelman mukaan tieto ja viestintäteknologian käyttämistä täytyy lisätä koulussa. Tällainen työskentely voisi olla mielekäs tapa lisätä TVT:n käyttöä koulussa. Animaatiota tehdessä voi hyödyntää myöskin hyvinkin paljon kuvataidetta. Koulussa oppilaat voisivat esimerkiksi itse muovailla muovailuvahasta animaation hahmot ja piirtää/maalata hahmoille jonkinlaisen taustan ja alustan.  Näin ollen ei tarvitsisi lisätä pelkkää teknologiaa, vaan voitaisiin yhdistellä perinteistä kuvataidetta eli käsillä tekemistä ja teknologiaa. Myös se, että hahmoista kuvataan animaatio, voi nostaa oppilaiden motivaatiota tehdä hahmoista hienompia. Näin ollen olen sitä mieltä, että animaatiota kannattaisi hyödyntää koulumaailmassa ja esimerkiksi kuvaamataidon tunnilla. 

Kuvankäsittelyä (POM1YKU)

Tämän kuvaamataidon demon aiheena oli, niin kuin postauksen otsikosta voikin jo arvata, kuvankäsittely. Saimme käsiimme iPadit, joihin oli ladattu sovellus nimeltään Paint Studio. Tämä sovellus oli minulle uusi, joten oli hauska nähdä millainen tämä kyseinen sovellus olisikaan. Ensimmäisenä saimme hieman tutustua sovellukseen ja testailla, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tämän jälkeen otimme kuvan ja muokkasimme sen päälle erilaisia muokkauksia. Valitsin kuvauskohteekseni pöydällä olevan Pepsi Max – pullon. Tiedän, todella mielikuvituksellista. Toisaalta, muokkaaminen olikin yllättävän hauskaa, vaikka kuvani ei ollutkaan erikoinen.

Aloitin sillä, että muokkasin kuvani mustavalkoiseksi ja tämän jälkeen aloin lisäämään siihen värejä.

Tämän jälkeen sain sellaisen vision, että lisään kuvan Pepsi Max -pulloon veden sijasta ”Pepsiä”. Käytin siinä apunani spray -työkalua ja mustaa väriä.

 Yllätyin, kuinka hauskaa tämä työskentely olikaan. Voisin kuvitella, että tällainen työskentely olisi mieluista myös esimerkiksi alakoulussa. Olen ennen ollut vahvasti sitä mieltä, että koulussa kuvaamataidon pitäisi olla sellaista, jossa tehdään konkreettisesti käsin jotain taiteellista, ilman teknisiä työkaluja. Nyt, kun olen pohtinut asiaa tarkemmin, olen kyllä sitä mieltä, että kuvaamataidossa voisikin olla enemmän mukana teknologiaa. En nyt tietenkään tarkoita, että kaikkien kuvaamataidon oppituntien pitäisi teknologisoitua, mutta kuvaamataidon oppitunteihin saisi mukavaa vaihtelua lisäämällä siihen esimerkiksi valokuvausta, kuvanmuokkausta, videokuvausta tai animaation tekemistä. Muistaakseni meillä ei ollut koskaan valokuvausta eikä kuvanmuokkausta alakoulussa. Valokuvaus tuli maisemiin vasta yläkoulun valinnaisilla kursseilla. Juuri tällainen työskentely, mitä teimme tämän kuvaamataidon demon alussa, voisi soveltua todella hyvin alakouluunkin. Otetulla kuvalla ei niinkään ole väliä, vaan sillä, mitä kaikkea voi keksiä kuvan muokattavaksi. Tämä juurikin kasvattaisi mielikuvitusta ja oppilaslähtöisyyttä.

Pohdin myös videokuvaamisen soveltuvuutta alakouluun. Meillä kuvattiin alakoulussa omia elokuvia, joihin suunnittelimme kaiken itse. Projekti oli melko iso, sillä kirjoitimme juonen tarinamuotoon ensin paperille ja tämän jälkeen kuvasimme ja vielä muokkasimmekin elokuvat. Kyllä sitä lapsenakin osasi melko hyvin tehdä elokuvia ja muokata niitä. Tämä elokuvan tekeminen on kyllä yksi parhaista muistoista alakoulusta. Minulla on nämä elokuvat vieläkin tallessa ja niille osaa kyllä nauraa vielä näin jälkeenpäinkin. Haluan kyllä ehdottomasti tulevana opettajana pitää tällaisen elokuva projektin. 

Animaation tekeminen voisi olla myös mielekäs tapa toteuttaa kuvataidetta. Seuraava postaukseni itse asiassa käsitteleekin animaation tekemistä, joten voisin siinä kertoa enemmän kokemuksistani ja mietteistäni sen soveltuvuudesta koulumaailmaan. Olen silti edelleenkin sitä mieltä, että kuvaamataidossa täytyy olla paljon itse käsintehtyjä maalauksia, piirustuksia ja niin edelleen.

Näiden mietteiden jälkeen on hyvä siirtyä taas itse kuvaamataidon demoon. Seuraavaksi saimme ohjeeksemme suunnitella parin kanssa tehtävän, jonka voisi toteuttaa kuvanmuokkausohjelmalla. Ainoa vaatimus taisi olla, että siinä täytyi olla kuutta erilaista väriä. Saimme kollegani kanssa idean, että työssä pitäisi käyttää pelkästään tai suurimmilta osin geometrisiä kuvioita. Tämä työskentely oli melko hauskaa ja itse työstäkin tuli melko huvittava. 

 Sekin olisi hienoa, jos koulussa oppilailla olisi enemmän mahdollisuuksia tuoda omia ideoitaan julki. Tämänkaltaisia juttuja voisi suunnitella myös koulumaailmassa. Oppilaille voitaisiin antaa vapaankäden suunnitella esimerkiksi kuvaamataidon tunti ja niitä voitaisiin toteuttaa käytännössäkin. Tämä voisi lisätä oppilaiden motivaatiotakin työn tekoon.

Flanööri

Saavuin kotipaikkakunnalleni Ylivieskaan. Ylivieska ei ole kovinkaan suuri kaupunki ja vanhempani asuvat vielä 12km keskustasta poispäin. Näin ollen pääsen aina silloin tällöin ihan kunnolla maalle.

Kuulin vanhemmiltani, että ihan meidän talon lähellä on metsä, jossa on muutama autiotalo, sekä palanut talo, josta on jäljellä enää takka ja savupiippu. Vaikka tämä metsä oli ihan lähellä, en ollut käynyt siellä aikoihin. Muistaakseni joskus lapsena olen saattanut viimeksi käydä siinä metsässä. Innostuin autiotaloista sekä takasta keskellä metsää, sillä ne voisivat olla kivoja valokuvauskohteita. Päätin siis lähteä katsomaan, mitä metsästä löytyy. Samalla päätin, että voisin tehdä kuvaamataidon portfolioonkin kuuluvan flanöörin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aurinko paistaa kirkkaalta siniseltä taivaalta. Ilma on muuttunut lämpimämmäksi kuin olen tottunut ja huomaan, että minun ei tarvitsekaan paleltua heti pihalle astuessani. Sää tuntuu hyvin raikkaalta ja puhtaalta. Ensimmäinen vastaan tuleva autotie pilaa kuitenkin hetkeksi tämän rauhallisuuden ja esteettisyyden. Näen ja kuulen, kuinka autot ja rekat kaahaavat tiellä. Odotan, että autoja ei tulisi, jotta pääsisin tien ylitse. Huomaan, että autoja kulkee paljon enemmän kuin ennen. Pienenä kun menin odottamaan bussia tämän saman tien varteen, pääsin tien yli paljon nopeammin.

Tien yli päästyäni päädyn pienelle soratielle. Jään kuuntelemaan, kuinka sora rapisee kenkieni alla. Hämmennyn siitä, kuinka vähän lunta loppujenlopuksi enää onkaan. Kuinka kevät tulikaan näin nopeasti? Yhtäkkiä havahdun linnunlauluun, sekin on varma kevään merkki.

Soratietä hetken käveltyäni alan lähestyä sitä metsää, mitä olinkin etsimässä. Heti metsään astuessani koin havupuiden ihanan tuoksun. Näen horisontissa romahtaneen autiotalon ja lähestyn sitä. Pieni jännitys valtaa minut. Mitä jos tuolla pienessä romahtaneessa autiotalossa onkin joku? Toisaalta, miksi kukaan haluaisi olla nimenomaan romahtaneessa autiotalossa? Saavuin autiotalon viereen ja huomasin, että sen katto oli romahtanut täysin. Samoin ikkunat olivat rikki ja ovet lähteneet irti. Näky oli todella karu, mutta jollain tapaa kiehtova. Haistoin hieman tunkkaisen hajun, joka lähti vanhasta autiotalosta.  Otin kameran esiin ja napsein parit kuvat. Samalla huomasin, että linnut eivät laulaneet enää. Oli hämmentävää, että lintujenlaulua ei kuulunut metsässä, vaan ainoastaan sillä soratiellä. Toisaalta soratien varrella oli taloja ja lintujenruokintalautoja, joten se voi selittää, miksi linnut olivat siellä. Olin täydessä hiljaisuudessa. Kuulin ainoastaan silloin tällöin kamerani laukaisuäänen. 

Aivan romahtaneen autiotalon vieressä oli takka ja savupiippu. Näky oli absurdi. Oli todella erikoista nähdä takka keskellä metsää. Kiinnitin huomiota siihen, että takka oli suhteellisen hyvin säilynyt.

En ollut kovin tyytyväinen ottamiini kuviin, joten päätin jatkaa matkaani syvemmälle metsään. Jospa sieltä löytyisi, jotain kivaa kuvattavaa. Metsässä pääsin täysin eristykseen kaikesta vilskeestä ja helinästä. Kuulin pientä tuulen huminaa ja katselin vain ympärilläni olevaa kaunista luontoa. Huomasin, kuinka sulaneen lumen alta paljastui vihreää sammalta ja mustikan varpuja. Pystyin jo maistamaan mustikan maun suussani, vaikka en mustikoita sentään nähnytkään.

Huomasin, kuinka aika kului yllättävän nopeasti metsässä ollessani. Olin pystynyt unohtamaan kaiken muun, sillä keskityin vain omiin ajatuksiini ja tuntemuksiini. Palasin samaa reittiä kotiin hyvien kuvien sekä hyvän mielen kera.

Omakuva sabluunapainona (POM1YKU)

Demon aiheena oli omakuvan tekeminen sabluunapainona. Tälle tunnille otin tietokoneen mukaan, sillä sitä tarvittiin kuvanmuokkaukseen. Toisaalta huomasin, että osa muokkasi kuviaan kännykällään ja se onnistui niinkin. Valitsin siis jonkin kuvan itsestäni ja muokkasin sen kontrastin ja kylläisyyden avulla täysin mustavalkoiseksi. Kuvaan ei saanut jäädä juuri ollenkaan harmaansävyjä, sillä se vaikeuttaisi seuraavaa vaihetta. Yritin ensin muokata kuvaani läppärini omalla kuvanmuokkausohjelmalla. Muokkasin siitä mustavalkoisen ja lisätä kontrastia useampaankin otteeseen, mutta lopputulos ei vakuuttanut minua. Alhaalla esimerkki.

Epäonnistumisen jälkeen latasin läppärilleni kuvanmuokkausohjelman nimeltään Gimp. Kuvanmuokkaus onnistui kyllä helposti tällä sovelluksella.Tässä alhaalla taas nähtävissä muokkaus Gimpin avulla.

Toisaalta kollegani, jotka muokkasivat kuviaan Instagram – sovelluksella, onnistuivat kiitettävästi tässä prosessissa. Näin ollen Gimp ei ole kyllä aivan välttämätön, mutta koin sen silti hyödylliseksi kokeiluksi. 

Kuvat täytyi tulostaa, jotta sabluunien valmistaminen onnistuisi. Tämän jälkeen otettiin kirurgin veitset esiin ja alettiin leikata tummia kohtia irti kuvasta. Tällöin nämä leikatut kohdat tulevat myös tummiksi painatus vaiheessa (tietty täytyy olla vaaleampi pohja ja tummempi painatusväri). Tämän hyvin täsmällisen leikkelyn jälkeen sabluuna täytyi teipata kiinni sen väriseen paperiin, minkälaisen taustan halusi

Sabluunan kiinnityksen jälkeen alkoi sitten pullopeitevärin tuputus työhön. Tässä vaiheessa piti olla tarkkana, ettei väri valuisi sabluunan alle.

…ja tadaa, tässä onkin sitten lopputulos. Leikkasin vahingossa itselleni liian paksun selän, mutta ei se haittaa. Tykkään silti lopputuloksestani. 

Yllätyin, kuinka tunnistettavia sabluunalla painatetut omakuvat olivatkaan. Kaikkien tekemistä omakuvista tunnisti kyllä, kuka oli kyseessä. Tämä työ oli todella hauska ja voisin tehdä uudestaankin. Demon jälkeen meidän kaikkien omakuvat laitettiin luokan seinälle nähtäväksi ja se oli ikään kuin luokkakuva meidän ryhmästä. Tällainen työ olisi todella mukavaa toteuttaa koulussa. Luokka voisi luoda oman luokkakuvansa juurikin tällaista tekniikka hyödyntämällä. Hauskinta tässä työssä oli se, että ei tarvinnut olla edes maailman lahjakkain kuvaamataidossa onnistukseen työssä. Työ tuotti kyllä minulle ja monelle muullekin onnistumisen kokemuksia. Voisin siis olettaa, että koulussa oppilaatkin voisivat olla innoissaan tällaisesta työstä, joka tuottaa helposti onnistumisen kokemuksia. Toisaalta se vaihe, jossa piti poistaa pieniä yksityiskohtia työstä veitsen avulla, vaati paljon tarkkaavaisuutta ja sinnikkyyttä. Kirurgin veistä käsitellessä täytyy muistaa olla varovainen sillä se on todella terävä. Toisaalta hieman yksinkertaisemmissa kuvissa tämä leikkaaminen voisi onnistua myös esimerkiksi saksilla, joten pienetkin oppilaat voisivat toteuttaa tällaista työtä.

Grafiikan vedostaminen laatoilla (POM1YKU)

Tällä viidennellä kuvaamataidon demolla käsittelimme grafiikkaa. Aloitimme työstämisen jo aikaisemmalla kerralla, mutta tällä kertaa työt tehtiin loppuun. Päätin vielä hieman jatkaa omaa työtäni lisäämällä siihen yksityiskohtia, kuten kasvistoa ja tuulenvirettä. Samalla täytyi tarkistaa, ovatko urat tarpeeksi syviä, jotta ne erottuvat tarpeeksi selkeästi. Välineeksi valitsin piikin, jolla urat oli helppo kaivertaa

Tämän jälkeen leikkasin sopivan kokoisen paperin ja laitoin sen likoamaan 20 minuutiksi. Sillä välin mietin, mitä värejä haluaisin työssäni käyttää. Valitsin haluamani värit ja sekoitin ne keskenään. Sekoitettu väri täytyi levittää muovilastalla kaiverretun laatan päälle. Tässä työskentelyssä täytyi muistaa käyttää hanskoja, sillä värit ovat melko voimakkaita. Tämän jälkeen ylimääräinen väri pyyhittiin pois harsolla ja sen jälkeen kankaalla.

Seuraavaksi likoamassa ollut paperi haettiin pois ja siitä otettiin lastan avulla ylimääräinen vesi pois. Tämän jälkeen sai siirtyä prässin luokse ja työn painattamiseen. Tässä täytyi muistaa, että prässin tulee olla tarpeeksi tiukalla, jotta saadaan aikaan hyvää jälkeä.

Ensimmäinen työni (viimeinen oikealla) ei onnistunut, juurikin sen takia, että prässi ei ollut tarpeeksi tiukalla. Paperin täytyy myös olla sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan liian märkäkään, jotta työ onnistuisi. Otin opikseni tästä ja seuraavat työni onnistuivatkin huomattavasti paremmin. Tämä kuvaamataidon demo jäi hyvin mieleen, sillä grafiikan vedostaminen laatoilla oli hyvin mielenkiintoista. Koen, että alakoulussakin oppilaat voisivat pitää tällaista työskentelyä erilaisena ja mieleenpainuvana. 

Tässä vielä kokoelma meidän ryhmäläisten töistä. Aika hienoa jälkeä saatiin aikaiseksi, eikö totta.