POM1YKU Värioppi

Tunnin aluksi suunnittelimme muovailuvahasta lumiveistoksia. Ainoa ohje oli, että lumiveistokset rakennetaan alakoulun läheisyyteen, joten lapset voisivat leikkiä niillä. Täytyi ottaa näin olleen huomioon lumiveistoksen kestävyys, turvallisuus ja lapsenmielisyys. Tulemme toteuttamaan lumiveistoksia käytännössä myöhemmin, jos vain kelit sallivat sen. Tein erään opiskelukaverini kanssa kirahvin muovailuvahasta. Huomasimme, että monet tekevät eläimiä, joten lumiveistoksista voisi tehdä eläintarhankin. Toisaalta, kirahvin toteutus voisi olla hyvin haastavaa lumella, sillä kirahvilla on niin pitkä kaula. Veikkaisin, että se ei pysyisi pystyssä kovinkaan kauan.

Suurempana teemana kuvataiteessa oli värioppi. Saimme tehtäväksemme ensin maalailla vesiväreillä tai puolipeiteväreillä erilaisia sekoitusharjoituksia. Oli hyvä muistella, mitä värejä sekoittamalla saa aikaiseksi erilaisia värejä. Opein myös vesiväripaletin värien nimiä, joita ovat: kadmium ja kromi (keltaiset), karmiini ja sinooperi (punaiset), Ultramariini ja preussi (siniset). Kadmiumin keltainen on sävyltään kylmempi kuin kromi, jota luonnehditaan lämpimänä keltaisena. Punaisista karmiini on kylmempi ja sinooperi lämpimämpi sävy. Sinisistä taas ultramariinia luonnehditaan kylmänä ja hehkuvana, kun taas preussia lämpimämpänä ja tummana. Värien historiaa on ihan hauska joskus pohtia, mistä mikäkin väri on saanut alkunsa. Esimerkiksi joitakin punaisen sävyjä on käytetty jo luolamaalauksissa hyvin kauan aikaa sitten ja Ultramariinin sinistä on käytetty Egyptin hautamaalauksissa.

Seuraavaksi maalasimme Goethen kolmion, joka on todella hyvä tapa opiskella värien monipuolista käyttöä. Kolmion kärjissä on nähtävissä päävärit eli sininen, punainen ja keltainen. Näiden pääväri kolmioiden väliin jäävät kolmiot osoittavat välivärit (oranssi, vihreä, liila). Kolmiosta voi helposti nähdä, mitä päävärejä sekoittamalla saadaan, mitäkin väliväriä. Esimerkiksi, kun sekoittaa sinistä ja keltaista, niin saadaan vihreää. Näitä välivärejä sekoittamalla saadaan taas aikaiseksi erilaisia harmaan sävyjä. Goethen kolmiosta näkee myös helposti värien vastavärit. Pääväri eli jokin kolmion kulmista ja sen vastakkaisella sivulla olevan kolmion väri ovat vastavärejä. Esimerkiksi kolmion huipulla olevan punaisen vastaväri on kolmion alapuolella olevat sivun keskimmäisen kolmion väri eli vihreä.

Goethen kolmio voidaan myös jakaa pienempiin osiin, joilla kaikilla on erilainen merkitys. Näitä erilaisia väriyhdistelmiä käytetään hyödyksi, jos halutaan saada jonkinlainen tunne värien avulla. Esimerkiksi sininen, liila ja vihreä muodostavat kolmion, joka vastaa surumielisiä sävyjä.

Kävimme myös teoriassa jälkikuvailmiötä, jonka avulla vastavärit pystyy tulkitsemaan myös ilman Goethen kolmiota. Tämä tarkoittaa, että valitaan jokin väri, esimerkiksi punaisen värinen paperilappu ja tuijotetaan sitä puoliminuuttia intensiivisesti, jonka jälkeen katse siirretään valkoiselle pinnalle. Näin ollen valkoiselle pinnalla pitäisi näkyä vihreä samanmuotoinen jälkikuva.

Viimeisenä tehtävänä oli tunnelmanluominen torstaiaamusta käyttäen valoa, varjoa ja sommittelua. Olisin ehkä käyttänyt enemmän aikaa viimeiseen tehtävään. Puun oli tarkoitus olla musta, ikään kuin varjo, mutta en saanut vesiväreistä sekoitettua tarpeeksi tummaa. Toisaalta olisin voinut hakea peiteväritkin, jotka sisältävät mustan värin, tähän hommaan. Työni olisi ehkä vaatinut parempaa suunnitelmallisuutta kokonaisuudessaan. Toisaalta oli ihan hauskaa, kun sai tehdä työn suoraa ensimmäisen miellejohteen mukaan.  Aamu oli kylmä pakkasaamu ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Taivaanrannassa näkyi hieman usvaa. Toisaalta työni kuvaa hyvin tätä rauhallista tunnelmaa sekä kylmän ja lämmön kohtaamista

http://www.webexhibits.org/pigments/
http://www.coloria.net/