Heippa! Täällä kirjoittelee ensimmäisen vuoden
luokanopettajaopiskelija Jyväskylästä. Opintoihini kuuluu kuvataiteen ydinosa
(POM1YKU), johon liittyy muun muassa oppimispäiväkirjan kirjoittaminen omaan blogiin,
jokaisen opetuskerran jälkeen. Eli tästä
alkaa ensimmäinen postaus kuvataiteen blogiini!
Ensimmäisen demon aiheena oli kolmiulotteinen työskentely ja
käytimme materiaalina savea. Ennen materiaalina on ollut myös kipsi, mutta sen
käytöstä on luovuttu kipsistä irtoavan kipsipölyn takia. Heti demon alussa
mieleeni muistui alakoulun ja yläkoulun savityöt. Olen aina nauttinut
savitöiden teosta, sillä se on jotenkin rauhoittavaa, niin kuin kaikenlainen
taide ja sen luominen usein onkin. Demon aluksi kävimme kuitenkin joitakin
perustietoja liittyen saveen. Savi on materiaali, jota on helppo muovailla
haluamaansa muotoon, erilaisia apuvälineitä käyttäen. Apuvälineinä voi käyttää muun
muassa kaulinta, lastaa, rengasrautaa ja dreijaa eli vääntöpyörää. Nämä
välineet olivat minulle entuudestaan tuttuja, sillä olen työskennellyt saven
parissa koulussa ja muuallakin.
Saimme demolla päättää itse, mitä haluamme
tehdä savesta. Minä päätin tehdä lintua esittävän koriste-esineen levytekniikkaa
ja osittain hieman nipistelytekniikkaakin hyödyntäen. Levytekniikassa savesta
kaulitaan kaulimella laatta, josta on helppo leikata haluamansa muotoisia ja
kokoisia palasia. Täytyy kuitenkin muistaa, että saviesineen täytyy olla
tarpeeksi paksu, että se kestää noin tuhat asteisen uunin lämmön.
Nipistelytekniikan avulla liitin joitakin osia kiinni savityöhöni, käsitteen
nimen mukaisesti nipistelemällä.
Monet muut luokassa olevat tekivät erilaisia kuppeja savesta,
hyödyntäen makkaratekniikkaa. Kuppia tai kulhoa tehdessä makkaratekniikka on
todella kätevä. Savesta muotoillaan halutun kokoinen ja paksuinen pitkulainen
”makkara” , jonka päät liitetään yhteen ”rinkeliksi”. Astialle saa korkeutta lisäämässä useita ”rinkeleitä”
päällekkäin. Dreija ja lasta on hyviä apuvälineitä ”makkaroiden” tasoittamiseen. Vettä
kannattaa myös käyttää saviosien liittämiseen yhteen.
Saveen on myös helppo
tehdä erilaisia koristeita kaivertamalla, kuten esimerkiksi minun työstäni
näkee. Kaiverrusten ansiosta savityötä on myös helppo maalata kaiverruksen aiheuttamien
urien mukaan, kuhan savityö on ensin paistettu uunissa. Savityöt voidaan myös
lasittaa, jonka ansiosta saven pinnan saa kiiltävämmäksi.
Pidin työtäni melko onnistuneena ja omaperäisenä. Jos jotain
voisin parantaa niin koristeluita, sillä olisin tarvinnut siihen enemmän aikaa
ja työ jäi ehkä hieman keskeneräiseksi koristeluiden suhteen. Sain kuitenkin
edes jonkinlaiset koristelut aikaan J.
Olisi ollut myös kiva kokeilla makkaratekniikkaa ja savikulhoa. Toisaalta olen
kokeillut sitä jo aikaisemminkin, niin sain kokeilla nyt jotain uutta.
Savityöskentely sopii kaikenikäisille ja tulevana opettajana
haluan kyllä ehdottomasti, että kuvataiteen tunneilla saadaan tehdä savitöitä.
Savi on myös kestävä materiaali (etenkin sitten, kun se on paistettu uunissa),
joten se säilyy pitkään hyvänä. Esimerkiksi teimme alakoulun ensimmäisellä
luokalla savitaulut, jotka laitettiin ruokalan seinälle ja siellä ne ovat vielä
tänäkin päivänä. Yleisestikin savi on
todella hyvä työkalu sekä oppimisen kohde koulussa. Savi on historiallinen
taiteen materiaali, jota on käytetty kautta aikojen monenlaisten hyödyllisten käyttötavaroiden valmistamiseen. Saven kanssa työskennellessä on myös pohdittava, kuinka
esine kannattaa muotoilla, jotta se olisi mahdollisimman kestävä ja toimiva. Näiden
asioiden vuoksi koulussa voi opettaa savityöskentelyn lomassa paljon muitakin
asioita oppilaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti