Peitevärit ja maisema (POM1YKU)

Tämän demon aiheena oli peitevärien käyttäminen ja sekoitusharjoitukset. Kävimme suhteellisen samoja asioita kuin viime kerrallakin, mutta siirryimme puolipeiteväreistä peiteväreihin. Vaihtoehtoina meillä oli akryylivärit sekä normaalit pullopeitevärit. Unohdin ottaa tällä demolla kuvia työvaiheista ja työvälineistä, mutta onneksi minulla on kuitenkin kuvat edes valmiista töistäni.

Ensimmäinen tehtävämme oli sekoittaa kolme erilaista värisekoitusta ja maalata niistä paperille sekoitusharjoitus. Näin ollen saimme aikaan erilaisia sävyjä, jotka keskustelivat tai riitelivät keskenään. Valitsin tähän ensimmäiseen tehtävään akryylivärit. Minulla on melko paljon kokemuksia akryyleistä, sillä maalaan usein vapaa-ajallani akryyliväreillä.

Sekoittamani värit selkeästi keskustelevat keskenään, sillä kaikki niistä ovat samansävyisiä. Pallon keskellä oleva oranssi ei vain oikein erotu kunnolla tuosta vaaleanpunaisesta kokonaisuudesta. Kirkkaat värit eivät yleensä kuulu lempiväreihini, mutta tässä harjoituksessa oli mukavaa yrittää sekoitella kirkkaita ja vaaleitakin sävyjä.

Demon isonpana kokonaisuutena oli maiseman tai tilan maalaaminen. Itse päädyin maiseman maalaamiseen, sillä se tuntui mukavemmalta. Ennen maalaamista tutustuimme hieman Tunnemaisema -sivuihin , joista katsoimme hieman malleja maalatuista maisemista. Päätin käyttää maisemassa osittain samoja sävyjä, joita harjoittelin sekoitusharjoituksessa. Tähän uuteen työhön valitsin pullopetevärit vaihtelun vuoksi. Tämä kuitenkin osottautui haasteeksi. Pullopeiteväreissä on paljon vähemmän pigmenttiä kuin akryyleissä, joten sekoittamani tummat värit muuttuivat todella vaaleiksi ja haaleiksi paperilla. Oli todella vaikeaa arvioida minkäväriseksi maali muuttuu paperilla.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin aikaiseksi melko kivan työn. Maalia täytyi vaan laittaa melko suuria kerroksia ja värisekoituksien täytyi olla todella tummia. Opein, että pulloväreilläkin saa aikaan melko kivoja juttuja, kunhan oppii oikean tekniikan ja ymmärtää, miten väri käyttäytyy paperilla ja kuivuttuaan.

Olen lähiaikoina pohtinut paljonkin kuvataidetta tulevan opettajuuteni kannalta. Sain nimittäin  vapaatkädet suunnitella kaksoistunnin kuvataidetta eräässä alakoulussa 3.luokkalaisille. Tämä tuntien pitäminen kuuluu osaksi ensimmäisen vuoden harjoitteluani. Tunteja suunnitellessani ja pitäessäni tajusin, kuinka paljon kuvaamataidon tunnin suunnittellu ja toteutus vaatii opettajalta. Täytyi pohtia: Mitä kuvataiteen aihetta haluan käsitellä? Mitä materiaaleja ja välineitä haluan lapsien käyttävän? Millaisia mallikappaleita teen vai teenkö niitä ollenkaan? Miten eriytän tuntia, jos kaikki tekevät eri tahtiin työnsä? Miten suunnittelen työn, joka ei ole liian haastava eikä liian tylsä? Miten saan mahdollisimman monelle onnistumisen kokemuksia? Voisin jatkaa listaa pidempäänkin, mutta näitä kysymyksiä minulla nousi ensimmäisenä mieleen. Olen pitänyt myös muitakin oppitunteja, mutta kuvataiteen oppitunti on ollu huomattavasti haastavin ja sen suunnittelu on vienyt eniten aikaa. Toisaalta juurikin tämä haastavuus jollain tavala kiehtoo minua. Kun sain tunnit pidettyä suhteellisen onnistuneesti, tuntui se todella palkitsevalta. Oli hienoa nähdä oppilaiden innostuminen aiheesta ja, kuinka luovia pienet lapset osaavatkaan olla.