Visuaalinen analyysi - Tehtävä museossa

Kuvataiteen portfoliooni kuuluu oppimispäiväkirjan lisäksi myös muitakin tehtäviä. Yksi näistä erilaisista tehtävistä on taidemuseossa käyminen ja siitä raportoiminen. Olin eräänä päivänä harjoittelukoulullani tarkkailemassa oppitunteja ja sain ilokseni kuulla, että luokka on menossa Jyväskylän taidemuseo Holviin. Harjoitteluluokan opettaja oli myös innoissaan siitä, että tulisin mukaan museoon, sillä lasten kanssa museossa käyminen voi olla myös omalla tavallaan haastavaa. Pääsin näin ollen ilmaiseksi taidemuseoon opastetulle kierrokselle ja sain kuulla myös lapsien hienoja tulkintoja taiteesta. Tämän lisäksi minulla oli myös aikaa kierrellä ja pohtia taideteoksien merkityksiä yksinkin samalla kun oppilaat kirjoittivat omia tarinoita valitsemilleen taideteoksille. Koen, että sain taidemuseosta jopa enemmän irti kun menin sinne luokan kanssa.

Jyväskylän taidemuseo Holvissa oli kolme toisistaan hyvinkin paljon poikkeavaa näyttelyä. Holvin alagalleriassa oli Sampo Malinin Muunneltua totuutta -näyttely, joka oli modernia taidetta. Näyttely käsitteli tiedonjakamista ja vääristeltyä tietoa. Taiteilijan näkemykset avautuivat minulle todella hyvin juurikin hyvän opastetun kierroksen ansiosta ja taideteokset herättivät paljon ajatuksia.  Holvin kolmannessa kerroksessa oli nähtävissä taas Pasi Rauhalan kotimuseo – Oravien aarteita -näyttely. Tämä näyttely on Holvissa pysyvä ja se on rakennettu 60-luvun kodin näköiseksi. Näyttelyyn mentäessä voi kokea aikamatkan menneisyyteen ja pääsee näkemään 60-luvun kodin huonekaluja ja elektroniikkaa.

Päätin kuitenkin ottaa käsittelyyni Tommi Toijan Mutatis Mutandis -näyttelyn, sillä se herätti minussa eniten ajatuksia. Näyttely koostui Muukalaiset -sarjan keramiikkaveistoksista sekä piirustuksista. Taiteen on mielestäni tärkeää olla jotain sellaista, joka puhuttelee ihmistä. Taiteen avulla voidaan tuoda näin ollen esille jotain merkittävää ja sillä voidaan vaikuttaa ihmisen tunteisiin. Mielestäni teoksen esteettinen kauneus ei ole se tärkein tekijä, vaan juurikin teoksen tarkoitus ja puhuttelevuus. Toijan näyttelyssä tämä taiteen puhuttelevuus tuli todella vahvasti esille.

Astuin näyttelysaliin, joka oli aivan täynnä pieniä mystisennäköisiä maalattuja keramiikkaveistoksia. Veistokset kuvastivat ihmisiä, vaikkakin niiden ruumiit koostuivat isosta päästä, vääntyneistä ruumiinosista ja kasvonpiirteistä, epämuodostumista sekä liikakasvuista. Aluksi tällainen pienten mystisten hahmojen ”armeija” näytti hieman pelottavalta, mutta kun pääsi sisälle teosten tarinaan, herättivät ne paljon pohdittavaa. Näyttelysalissa oli myös nähtävissä piirustuksia näistä hahmoista, etenkin kasvokuvia. Näyttelyopas kertoi, että veistoksia ei ole tehty täysin piirrosten mukaan, vaan Toija on harjoitellut piirustuksilla erilaisten tunnetilojen kuvaamista.

  Näyttelyssä oli hyvin huomattavissa taiteilijan lahjakas sommittelun, värien sekä muotojen käyttäminen. Mystiset veistokset oli aseteltu niin, että osa veistoksista oli salin keksiosassa isoissa ”ryppäissä”, kun taas osa veistoksista oli sijoiteltu näyttelysalin reunoille ja nurkkien taakse. Tämä kuvasti selkeästikin yhteisöjä ja yksilöitä ja sitä, kuinka osa ihmisistä jää aina varjoon ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Nämä nurkissa olevat veistokset oli maalattu tummemmilla väreillä, niiden kasvojen ilmeet viestivät surua ja ne olivat usein pienempiä kuin keskellä olevat veistokset. Toisaalta keskellä olevilla veistoksilla oli myös paljon erilaisia epämuodostumia. Koen, että tämä viittaa siihen, kuinka kaikki ihmiset ovat erilaisia. Tämä erilaisuus oli kuvattu veistoksissa ulkoisilla seikoilla, mutta se voi viestiä myös sisäistä erilaisuutta. Esimerkiksi, jollain veistoksella oli useampia päitä, joka voisi viestiä sitä, että henkilöllä on niin sanotusti useammat kasvot ja hän näyttää toiset kasvot joillekin ihmisille ja toiset kasvot muille.

 Tunsin silti heti empatiaa etenkin näitä yksinäisiä ja syrjittyjä kuvaavia veistoksia kohtaan. Nykymaailmassa on niin paljon yksinäisiä ja kiusattuja niin koulumaailmassa kuin muuallakin ja samoin pakolaistulva on tuonut tullessaan paljon syrjintää. Tunnistin myös näistä teoksista omat yläkoulu aikani. En ollut syrjitty enkä kiusattu, mutta yläkoulu oli silti aika raakaa aikaa, jolloin ainakin meidän yläkoulussa ihmisiä jaoteltiin niin ulkonäön kuin luonteen mukaan erilaisiin ryhmiin. Oli selvä jako niin sanottujen "suosittujen", "normaalien" ja ”outojen” välillä. Kuuluin itse näihin "normaaleihin" ihmisiin, mutta aina sitä tunsi olonsa jotenkin huonommaksi kuin "suositut". Tällaisessa jaottelussa ei ole mielestäni mitään järkeä, mutta se on silti vahvasti näkyvissä varmasti monella yläasteella.

Holvin kaikki kolme näyttelyä olivat todella mielenkiintoisia ja puhuttelevia. Oli todella hienoa kuulla myös lasten keksimiä tarinoita liittyen taideteoksiin. Silloin huomasi, kuinka jo lapsetkin pystyvät ymmärtämään taidetta suhteellisen syvällisesti. Suosittelen tätä näyttelyä kyllä ihan kaikille!

Peitevärit ja maisema (POM1YKU)

Tämän demon aiheena oli peitevärien käyttäminen ja sekoitusharjoitukset. Kävimme suhteellisen samoja asioita kuin viime kerrallakin, mutta siirryimme puolipeiteväreistä peiteväreihin. Vaihtoehtoina meillä oli akryylivärit sekä normaalit pullopeitevärit. Unohdin ottaa tällä demolla kuvia työvaiheista ja työvälineistä, mutta onneksi minulla on kuitenkin kuvat edes valmiista töistäni.

Ensimmäinen tehtävämme oli sekoittaa kolme erilaista värisekoitusta ja maalata niistä paperille sekoitusharjoitus. Näin ollen saimme aikaan erilaisia sävyjä, jotka keskustelivat tai riitelivät keskenään. Valitsin tähän ensimmäiseen tehtävään akryylivärit. Minulla on melko paljon kokemuksia akryyleistä, sillä maalaan usein vapaa-ajallani akryyliväreillä.

Sekoittamani värit selkeästi keskustelevat keskenään, sillä kaikki niistä ovat samansävyisiä. Pallon keskellä oleva oranssi ei vain oikein erotu kunnolla tuosta vaaleanpunaisesta kokonaisuudesta. Kirkkaat värit eivät yleensä kuulu lempiväreihini, mutta tässä harjoituksessa oli mukavaa yrittää sekoitella kirkkaita ja vaaleitakin sävyjä.

Demon isonpana kokonaisuutena oli maiseman tai tilan maalaaminen. Itse päädyin maiseman maalaamiseen, sillä se tuntui mukavemmalta. Ennen maalaamista tutustuimme hieman Tunnemaisema -sivuihin , joista katsoimme hieman malleja maalatuista maisemista. Päätin käyttää maisemassa osittain samoja sävyjä, joita harjoittelin sekoitusharjoituksessa. Tähän uuteen työhön valitsin pullopetevärit vaihtelun vuoksi. Tämä kuitenkin osottautui haasteeksi. Pullopeiteväreissä on paljon vähemmän pigmenttiä kuin akryyleissä, joten sekoittamani tummat värit muuttuivat todella vaaleiksi ja haaleiksi paperilla. Oli todella vaikeaa arvioida minkäväriseksi maali muuttuu paperilla.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin aikaiseksi melko kivan työn. Maalia täytyi vaan laittaa melko suuria kerroksia ja värisekoituksien täytyi olla todella tummia. Opein, että pulloväreilläkin saa aikaan melko kivoja juttuja, kunhan oppii oikean tekniikan ja ymmärtää, miten väri käyttäytyy paperilla ja kuivuttuaan.

Olen lähiaikoina pohtinut paljonkin kuvataidetta tulevan opettajuuteni kannalta. Sain nimittäin  vapaatkädet suunnitella kaksoistunnin kuvataidetta eräässä alakoulussa 3.luokkalaisille. Tämä tuntien pitäminen kuuluu osaksi ensimmäisen vuoden harjoitteluani. Tunteja suunnitellessani ja pitäessäni tajusin, kuinka paljon kuvaamataidon tunnin suunnittellu ja toteutus vaatii opettajalta. Täytyi pohtia: Mitä kuvataiteen aihetta haluan käsitellä? Mitä materiaaleja ja välineitä haluan lapsien käyttävän? Millaisia mallikappaleita teen vai teenkö niitä ollenkaan? Miten eriytän tuntia, jos kaikki tekevät eri tahtiin työnsä? Miten suunnittelen työn, joka ei ole liian haastava eikä liian tylsä? Miten saan mahdollisimman monelle onnistumisen kokemuksia? Voisin jatkaa listaa pidempäänkin, mutta näitä kysymyksiä minulla nousi ensimmäisenä mieleen. Olen pitänyt myös muitakin oppitunteja, mutta kuvataiteen oppitunti on ollu huomattavasti haastavin ja sen suunnittelu on vienyt eniten aikaa. Toisaalta juurikin tämä haastavuus jollain tavala kiehtoo minua. Kun sain tunnit pidettyä suhteellisen onnistuneesti, tuntui se todella palkitsevalta. Oli hienoa nähdä oppilaiden innostuminen aiheesta ja, kuinka luovia pienet lapset osaavatkaan olla.

POM1YKU Värioppi

Tunnin aluksi suunnittelimme muovailuvahasta lumiveistoksia. Ainoa ohje oli, että lumiveistokset rakennetaan alakoulun läheisyyteen, joten lapset voisivat leikkiä niillä. Täytyi ottaa näin olleen huomioon lumiveistoksen kestävyys, turvallisuus ja lapsenmielisyys. Tulemme toteuttamaan lumiveistoksia käytännössä myöhemmin, jos vain kelit sallivat sen. Tein erään opiskelukaverini kanssa kirahvin muovailuvahasta. Huomasimme, että monet tekevät eläimiä, joten lumiveistoksista voisi tehdä eläintarhankin. Toisaalta, kirahvin toteutus voisi olla hyvin haastavaa lumella, sillä kirahvilla on niin pitkä kaula. Veikkaisin, että se ei pysyisi pystyssä kovinkaan kauan.

Suurempana teemana kuvataiteessa oli värioppi. Saimme tehtäväksemme ensin maalailla vesiväreillä tai puolipeiteväreillä erilaisia sekoitusharjoituksia. Oli hyvä muistella, mitä värejä sekoittamalla saa aikaiseksi erilaisia värejä. Opein myös vesiväripaletin värien nimiä, joita ovat: kadmium ja kromi (keltaiset), karmiini ja sinooperi (punaiset), Ultramariini ja preussi (siniset). Kadmiumin keltainen on sävyltään kylmempi kuin kromi, jota luonnehditaan lämpimänä keltaisena. Punaisista karmiini on kylmempi ja sinooperi lämpimämpi sävy. Sinisistä taas ultramariinia luonnehditaan kylmänä ja hehkuvana, kun taas preussia lämpimämpänä ja tummana. Värien historiaa on ihan hauska joskus pohtia, mistä mikäkin väri on saanut alkunsa. Esimerkiksi joitakin punaisen sävyjä on käytetty jo luolamaalauksissa hyvin kauan aikaa sitten ja Ultramariinin sinistä on käytetty Egyptin hautamaalauksissa.

Seuraavaksi maalasimme Goethen kolmion, joka on todella hyvä tapa opiskella värien monipuolista käyttöä. Kolmion kärjissä on nähtävissä päävärit eli sininen, punainen ja keltainen. Näiden pääväri kolmioiden väliin jäävät kolmiot osoittavat välivärit (oranssi, vihreä, liila). Kolmiosta voi helposti nähdä, mitä päävärejä sekoittamalla saadaan, mitäkin väliväriä. Esimerkiksi, kun sekoittaa sinistä ja keltaista, niin saadaan vihreää. Näitä välivärejä sekoittamalla saadaan taas aikaiseksi erilaisia harmaan sävyjä. Goethen kolmiosta näkee myös helposti värien vastavärit. Pääväri eli jokin kolmion kulmista ja sen vastakkaisella sivulla olevan kolmion väri ovat vastavärejä. Esimerkiksi kolmion huipulla olevan punaisen vastaväri on kolmion alapuolella olevat sivun keskimmäisen kolmion väri eli vihreä.

Goethen kolmio voidaan myös jakaa pienempiin osiin, joilla kaikilla on erilainen merkitys. Näitä erilaisia väriyhdistelmiä käytetään hyödyksi, jos halutaan saada jonkinlainen tunne värien avulla. Esimerkiksi sininen, liila ja vihreä muodostavat kolmion, joka vastaa surumielisiä sävyjä.

Kävimme myös teoriassa jälkikuvailmiötä, jonka avulla vastavärit pystyy tulkitsemaan myös ilman Goethen kolmiota. Tämä tarkoittaa, että valitaan jokin väri, esimerkiksi punaisen värinen paperilappu ja tuijotetaan sitä puoliminuuttia intensiivisesti, jonka jälkeen katse siirretään valkoiselle pinnalle. Näin ollen valkoiselle pinnalla pitäisi näkyä vihreä samanmuotoinen jälkikuva.

Viimeisenä tehtävänä oli tunnelmanluominen torstaiaamusta käyttäen valoa, varjoa ja sommittelua. Olisin ehkä käyttänyt enemmän aikaa viimeiseen tehtävään. Puun oli tarkoitus olla musta, ikään kuin varjo, mutta en saanut vesiväreistä sekoitettua tarpeeksi tummaa. Toisaalta olisin voinut hakea peiteväritkin, jotka sisältävät mustan värin, tähän hommaan. Työni olisi ehkä vaatinut parempaa suunnitelmallisuutta kokonaisuudessaan. Toisaalta oli ihan hauskaa, kun sai tehdä työn suoraa ensimmäisen miellejohteen mukaan.  Aamu oli kylmä pakkasaamu ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Taivaanrannassa näkyi hieman usvaa. Toisaalta työni kuvaa hyvin tätä rauhallista tunnelmaa sekä kylmän ja lämmön kohtaamista

http://www.webexhibits.org/pigments/
http://www.coloria.net/

POM1YKU Kolmiulotteinen työskentely (savi+kipsi)

Heippa! Täällä kirjoittelee ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelija Jyväskylästä. Opintoihini kuuluu kuvataiteen ydinosa (POM1YKU), johon liittyy muun muassa oppimispäiväkirjan kirjoittaminen omaan blogiin, jokaisen opetuskerran jälkeen.  Eli tästä alkaa ensimmäinen postaus kuvataiteen blogiini!

Ensimmäisen demon aiheena oli kolmiulotteinen työskentely ja käytimme materiaalina savea. Ennen materiaalina on ollut myös kipsi, mutta sen käytöstä on luovuttu kipsistä irtoavan kipsipölyn takia. Heti demon alussa mieleeni muistui alakoulun ja yläkoulun savityöt. Olen aina nauttinut savitöiden teosta, sillä se on jotenkin rauhoittavaa, niin kuin kaikenlainen taide ja sen luominen usein onkin. Demon aluksi kävimme kuitenkin joitakin perustietoja liittyen saveen. Savi on materiaali, jota on helppo muovailla haluamaansa muotoon, erilaisia apuvälineitä käyttäen. Apuvälineinä voi käyttää muun muassa kaulinta, lastaa, rengasrautaa ja dreijaa eli vääntöpyörää. Nämä välineet olivat minulle entuudestaan tuttuja, sillä olen työskennellyt saven parissa koulussa ja muuallakin.

 Saimme demolla päättää itse, mitä haluamme tehdä savesta. Minä päätin tehdä lintua esittävän koriste-esineen levytekniikkaa ja osittain hieman nipistelytekniikkaakin hyödyntäen. Levytekniikassa savesta kaulitaan kaulimella laatta, josta on helppo leikata haluamansa muotoisia ja kokoisia palasia. Täytyy kuitenkin muistaa, että saviesineen täytyy olla tarpeeksi paksu, että se kestää noin tuhat asteisen uunin lämmön. Nipistelytekniikan avulla liitin joitakin osia kiinni savityöhöni, käsitteen nimen mukaisesti nipistelemällä.

Monet muut luokassa olevat tekivät erilaisia kuppeja savesta, hyödyntäen makkaratekniikkaa. Kuppia tai kulhoa tehdessä makkaratekniikka on todella kätevä. Savesta muotoillaan halutun kokoinen ja paksuinen pitkulainen ”makkara” , jonka päät liitetään yhteen ”rinkeliksi”.  Astialle saa korkeutta lisäämässä useita ”rinkeleitä” päällekkäin. Dreija ja lasta on hyviä apuvälineitä ”makkaroiden” tasoittamiseen. Vettä kannattaa myös käyttää saviosien liittämiseen yhteen.

 Saveen on myös helppo tehdä erilaisia koristeita kaivertamalla, kuten esimerkiksi minun työstäni näkee. Kaiverrusten ansiosta savityötä on myös helppo maalata kaiverruksen aiheuttamien urien mukaan, kuhan savityö on ensin paistettu uunissa. Savityöt voidaan myös lasittaa, jonka ansiosta saven pinnan saa kiiltävämmäksi.

Pidin työtäni melko onnistuneena ja omaperäisenä. Jos jotain voisin parantaa niin koristeluita, sillä olisin tarvinnut siihen enemmän aikaa ja työ jäi ehkä hieman keskeneräiseksi koristeluiden suhteen. Sain kuitenkin edes jonkinlaiset koristelut aikaan J. Olisi ollut myös kiva kokeilla makkaratekniikkaa ja savikulhoa. Toisaalta olen kokeillut sitä jo aikaisemminkin, niin sain kokeilla nyt jotain uutta.

Savityöskentely sopii kaikenikäisille ja tulevana opettajana haluan kyllä ehdottomasti, että kuvataiteen tunneilla saadaan tehdä savitöitä. Savi on myös kestävä materiaali (etenkin sitten, kun se on paistettu uunissa), joten se säilyy pitkään hyvänä. Esimerkiksi teimme alakoulun ensimmäisellä luokalla savitaulut, jotka laitettiin ruokalan seinälle ja siellä ne ovat vielä tänäkin päivänä.  Yleisestikin savi on todella hyvä työkalu sekä oppimisen kohde koulussa. Savi on historiallinen taiteen materiaali, jota on käytetty kautta aikojen monenlaisten hyödyllisten käyttötavaroiden valmistamiseen. Saven kanssa työskennellessä on myös pohdittava, kuinka esine kannattaa muotoilla, jotta se olisi mahdollisimman kestävä ja toimiva. Näiden asioiden vuoksi koulussa voi opettaa savityöskentelyn lomassa paljon muitakin asioita oppilaille.